1.7.2008

Länsirintamalta ei mitään uutta

"Miehelle naisseksikumppanin saaminen tuntuu joskus olevan lähes yhtä vaikeaa kuin pyykin oikeaoppinen lajittelu. Jos seksi kiinnostaisi miehiä yhtä vähän kuin pyykin lajittelukin, asia tuskin olisi ongelma, mutta valitettavasti on hankala keksiä kahta inhimillisen elämän ilmiötä, joiden kiinnostavuus olisi tyypillisen miehen näkökulmasta yhtä kaukana toisistaan."

"Toisaalta mies on kuitenkin historiansa aikana onnistunut keksimään rynnäkkökiväärin, todistanut pääsevänsä halutessaan kuuhun ja huhutaan jopa, että 80-luvun alkupuolella eräs Pesoseksi kutsuttu mies onnistui täysin omin päin lajittelemaan perheen pyykit ilman, että vaimolla oli asiasta jälkikäteen huomautettavaa. Tällaisia menestystarinoita kuullessaan tulee väistämättä ajatelleeksi, että ehkä päättäväinen mieshenkilö pystyisi halutessaan myös saamaan pillua."

Rynnäkkökiväärin keksimisen, pillun saamisen ja miehisen näkökulman välinen kolmiyhteys on tietenkin mitä annetuin asia, mutta samalla kaikessa banaaliudessaan mitä kulunein. Niinpä sen ympärillä käytävän tanssin pitäisikin olla vähintään menneen talven lumia. Näin ei kuitenkaan tunnu olevan - syistä, jotka ylittävät hauskan jutun tai muutaman naurun veteen piirtämän viivan.

Alun pohjustuksen taustalla on viime aikoina suurempaan huomioon nostetun, Teppo M -nimimerkin taakse kätkeytyvän kirjoittajan miehinen projekti, jota hän on purkanut niin blogin kuin kirjankin muodossa. Salanimet ovat "paljastuskirjallisuuden" saralla tuttu käytänne, mutta yhtä kaikki niihin turvautuminen antaa usein liian helposti vaikutelman siitä, kuin esitetyn asian "todenperäisyyttä" yritettäisiin pönkittää tieten tahtoen tai kuin sen "sisällössä" olisi aihetta jonkinmoiseen salailuun tai häveliäisyyteen - "pillun saaminen" kun perimiehisen projektin valossa, "tyypillisen miehen näkökulmasta" ei voi olla muuta kuin jotain, mikä tuoda esille. Vai onko kaiken takana sittenkin nainen?

Loppujen lopuksi ei ole kuitenkaan tärkeää, kuka nimimerkin takana seisoo, koska "elämänmakuisuudestaan" ja "itseironiastaan" huolimatta tarjotut episodit muodostavat valitettavan kliseemäisen selvityksen miehisen maailman horisontista, jossa "suunnitelmallisuus" korostaa rationaalisuutta, jossa "itsensä markkinointi" korreloi statuksen kanssa, jossa "suorittaminen" vertautuu kyvykkyyden, "ylivertaisen maskuliinin sankariuden" kanssa ja jossa "kanssakäyminen" on urheilua, leikkiä ja metsästystä. Lattea kieli ja vanha vitsi pysyvät naurettavista elementeistään huolimatta ummehtuneena, syytä minkäänlaiseen kohuun ei siis ole "todella" olemassa.

Tärkeää ei myöskään ole se, onko "Teppo M" esityksessään rehellinen vai onko kyseessä vedätys vai jotain tältä väliltä. Huomion pitäisikin kiinnittyä siihen, mistä kirjoitetaan ja millä keinoin ja kuinka tähän kaikkeen tartutaan. Kuvatun kaltaisen diskurssin yhteydessä ei näin ollen tulisikaan odottaa mainittavampaa "mystisyyttä" tai edes päähenkilön "sisäistä kehitystä", josta Antti Majander kirjoittaa Helsingin Sanomien arvostelussaan. Kyse on siis jostain muusta, siitä, että

"känninen sähellys kopiointihuoneessa on jäänyt ainoaksi seksikokemukseni [sic] makuuhuoneen sängyn ulkopuolella. Vaikka kokemus ei sinänsä ollut maata järisyttävä, on se minulle muisto jota hellin silloin, kun koen eläneeni liian vähän, liian hitaasti tai ainakin aivan väärään aikaan väärissä paikoissa."

"Liian vähän", "liian hitaasti", "väärään aikaan, "väärässä paikassa" - juuri tällaisiin luonnehdintoihin ihmisten arkikokemus tuntuu yhä edelleen kiteytyvän.

Taustalla kaikuu kenties yhä kysymys "miksi", mutta sen sointi on jo sangen yllätyksetön.

2 kommenttia:

Slobodan Chutzpah kirjoitti...

Minusta kyseisen projektin kliseinen, perinteistä maskuliinista projektia pönkittävä, ei dekonstruoiva, luonne on niin ilmeinen, että olen vähän epäileväinen ansaitseeko se todellakaan edes teikäläisen syväanalyysiä.

Tämä on juuri sellaista suomalaista kioskikirjallisuutta, jolla ei ole oikeastaan minkäänlaista arvoa kirjallisuutena tai tekstinä - puhumattakaan kulttuuriantropologiana tai yleisluontoisena pohdiskeluna. Edes sillä, mitä reaktioita se herättää mediassa ja lukijoissa ei ole juuri arvoa, koska se on suorastaan sisäänrakennettua. Kyseiseen "ilmiöön" liittyy tasan yksi arvo - se halvin mahdollinen sensaatioarvo. (No niin, tulipas räntättyä...)

Anitak kirjoitti...

Olet saanut briljantin. Käy hakemassa se Sanat-blogista.