25.4.2008

Vuoristoisia puutarhoja & luhistuvia uudisrakennuksia

Eräs entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevista pienistä valtioista on Vuoristo-Karabah, Nagorno Karabakh. Se sijaitsee eteläisellä Kaukasuksella, Azerbaidžanin sisällä lähellä Armenian rajaa. Sana karabah - tai karabagh - juontuu turkista ja persiasta ja tarkoittaa ’mustaa puutarhaa’. Nagorno on puolestaan venäjää ja tarkoittaa ’vuoristoista’.

Sijainnistaan johtuen Vuoristo-Karabahin lähihistoria on joutunut toimimaan veristen kiistojen näyttämönä: Neuvostoliiton hajotessa Armenia ja Azerbaidžan sotivat alueesta pitkään, kunnes vuonna 1991 järjestetyssä kansanäänestyksessä se irtautui Azerbaidžanista ja julistautui de facto itsenäiseksi. Tähän päivään mennessä yksikään muu maa ei kuitenkaan ole tunnustanut Vuoristo-Karabahin itsenäisyyttä.

”Nagorny Karabach” on niin ikään saksalaisen industrial-yhtyeen Einstürzende Neubautenin viimeisimmän levyn, Alles Wieder Offenin, yksi parhaimmista kappaleista. Jo lähes kolme vuosikymmentä toiminut Neubauten esiintyi eilen Tavastialla ja esityksensä myötä todisti kouriintuntuvan monimuotoisella tavalla sen, miksi kokeellisuudessaan avoin yhtye on tekemisissään edelleen tinkimättömän suvereeni.

Länsi-Berliinissä 1. huhtikuuta 1980 perustettu Neubauten aloitti kenties jonkinlaisena epäkonventionaalisena, instrumenttinsa työmailta ja romuvarastoilta varastavana Mauerstadt-kuriositeettina, mutta omaperäisyydessään johdonmukaisen tuotantonsa kautta se on väistämättä sementöinyt paikkansa laajemmassa kulttuurisessa kentässä. Neubautenin kohdalla mikään ei perustukaan - tai ole koskaan perustunut - ensikuulemaan tai -näkemään, vaan perinteisten soittimien ja työkalujen, metallin ja muovin liitoskohdista on aina kummunnut jotakin pelkän hälyn ja tyvenen ylittävää - jotakin pysyvää, vastaansanomatonta.

1 kommentti: