2. välinäytös

"Kenenkään ei pitäisi koskaan tehdä työtä. Kaikkien maiden työläiset... rentoutukaa!"
- Bob Black

1. kiire 1. subst. a. käytettävissä olevan ajan niukkuus t. puute, hoppu, hätä. Kova, tulinen kiire. Turha kiire pois! Tuli kiire. Onko sinulla kiire? Niin kiire, ettei lähtemään kerkiä SP. Ei sillä maksulla mitään kiirettä ole. Meillä on jo kiire asemalle. Kiire ostaa matkalippu, ostamaan matkalippua. Pitää kiirettä kiiruhtaa, koettaa joutua. Pidimme kiirettä ehtiäksemme ajoissa. Ei pidetä kiirettä ei hätäillä. Kiirettä piti [= kiire oli, kiireeksi pisti], mutta ehdittiinpäs! Sateen uhka pani heinäväkeen kiirettä. Pistipä kiireeksi [= olipa kiire, pitipä kiirettä]! Siinä kiireessä unohtui nälkäkin. Olla kiireissään kiireinen. Teki työtä kuumeisella kiireellä. Lähti kotiin kovalla kiireellä. Kirja tehtiin kiireellä [= liian kiireesti], ja siksi siihen on jäänyt virheitä. Pötki kiireen kaupalla, kiireen vilkkaa [= kiireesti] pakoon. b. tav. mon. kiireellinen työ. Joulukiireet. Hitaita ovat herrojen kiireet SP. Kesken kiireen, kiireiden. Tule käymään, kun kiireiltäsi ennätät! 2. adj. kiireinen, kiireellinen. On ollut kiire päivä. Tuli kiire lähtö. Istu kiireimmäksi aikaa! Asialla ei ole sen kiireempää. Kiireimmän kaupalla kiireimmiten.

2. kiire päälaki; nyk. vain sanonnassa kiireestä kantapäähän päälaesta kantapäähän, päästä jalkoihin Silmäillä jkta kiireestä kantapäähän. Tyylikäs kiireestä kantapäähän. Kuv. Urheilumies kiireestä kantapäähän läpikotaisin.

(Kielitoimiston sanakirja, 1. osa, A-K. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2006)

***

Saara Kerttula: ”Kun on niin kiire”.