Odysseia & lootus

“Get ready to shield yourself / on the night of the lotus eaters"
- Nick Cave: "Night of the Lotus Eaters"

Antiikin Kreikan runoelmista kenties tunnetuin on Odysseia. Homeroksen - joka tiettävästi eli jossain vaiheessa kahdeksatta ja kuudetta vuosisataa eaa. - nimiin laitettu Odysseia kertoo Odysseuksen, Ithakan saaren kuninkaan vuosia kestäneestä paluumatkasta kotiin Troijan sodan jälkimainingeissa.

Niin sanottua homeerista kysymystä oleellisempaa Odysseian kohdalla voi pitää sen kiistämätöntä vaikutusta länsimaisen kulttuuripiirin myyttiseen peruskuvastoon. Odysseuksen matka kyklooppeineen ja ihmissyöjineen, seireeneineen ja manalassa käynteineen takaisin Penelope-vaimonsa luo tihkuu juuri sitä symbolista raaka-ainetta, jolle myöhemmät perinteet ovat omia taipaleitaan tallentaneet. Ja onhan sana ”odysseia” itsessään tullut tarkoittamaan seikkailu- tai harharetkeä.

Eräs Odysseuksen vaiherikkaista sattumuksista vie hänet miehistönsä kanssa maahan, jossa lootuksensyöjät, lotofagit, kyseistä kasvia ravintonaan käyttäen viettävät aikansa autuaassa joutilaisuudessa ja unohduksessa. Odysseuksen miehet lankeavat kasvin houkutukseen ja tämän seurauksena unohtavat kotinsa ja ystävänsä, eivätkä halua enää palata takaisin. Mielenkiintoista kyllä, myös muissakin - ja aivan toisenlaisissa - antiikin teksteissä on mainintoja tämän ”maan” asukkaista: niin Platon - Valtio, VIII kirja - kuin Herodotos - Historiateos, IV kirja - kirjoittavat tahoillaan rauhallisen apatian vallassa elävistä lootuksensyöjistä.

Lootus olikin antiikin maailmassa tunnettu ja tärkeä kasvi. Vahvin ehdokas Odysseian narkoottiseksi kukaksi on Niilinlumme - Nymphaea caerulea -, joka jo antiikin Kreikassa tunnettiin myös nimellä sinilootus. Jalostettuna sitä voidaan käyttää rauhoitteena ja tietyissä muodoissa sillä on todettu olevan jopa tajuntaa laajentavia ominaisuuksia.

Muinaisen Egyptin ikonografiassa ja uskonnollisissa rituaaleissa sinilootuksella oli keskeinen asema. Mutta siinä missä lootus on Odysseian sivuilla merkki raskauttavasta hedonismista, oli se egyptiläisessä mytologiassa pikemminkin jumalallisen ytimen, täydellisyyden ja myös jälleensyntymisen jumalan, Nefertumin symboli. Erään luomismyytin mukaan juuri jättimäinen lootus ilmestyi vetisestä alkukaaoksesta, mistä edelleen kohosi aurinko ensimmäistä päivää valaisemaan.

Auringon, luomisen ja jälleensyntymisen symbolina lootus onkin mitä asianmukaisin: yön ajaksi sen kukka sulkeutuu ja vajoaa vedenpinnan alle noustakseen uudestaan aamunkoiton myötä ja avautuakseen taas täyteen loistoonsa. Monissa esoteerisissa perinteissä olioiden sydäntä verrataankin avautumattomaan lootukseen, joka heräämisen ja hyveiden kehittymisen myötä alkaa kukoistaa. Tämän takia esimerkiksi myös Buddha kuvataan usein istumassa lootuksen päällä.