Maailmanloppu & mayansininen

Maya-sivilisaation kukoistuskauden nykyisen Keski-Amerikan alueella voidaan sanoa sijoittuneen 200- ja 600-luvun väliselle ajanjaksolle. Antiikin Kreikan tavoin se ei koostunut yhdestä yhtenäisestä valtakunnasta, vaan pikemminkin joukosta pieniä, poliittisesti itsenäisiä valtioita, joita yhdisti kulttuuri ja uskonto. 800- ja 900-luvulla monet maya-keskuksista luhistui erinäisistä, osittain tuntemattomistakin syistä, ja espanjalaisten konkistadorien saapuessa 1500-luvulla oli näitä kaupunkeja jäljellä enää vain kourallinen - viimeinen niistä romahti vuonna 1697. Ennen tätä mayat olivat kuitenkin kehittäneet muiden mesoamerikkalaisten kansojen tavoin vireän kulttuurin niin rakennustaidon ja maanviljelyksen kuin uskonnon ja kirjoituksen saralla.

Mayojen tietotaito ulottui pitkälle niin ikään myös matematiikan ja astrologian alueella. Varsinkin heidän kalenterinsa ovat kaikessa kompleksisuudessaan taidokkaita esityksiä ajasta ja kosmologiasta. Eräs näiden kalenterien erikoispiirteistä on se, että ne loppuvat vuoteen 2012. Tämän johdosta eri tahot - etupäässä esoteerisia ja okkultistisia taipumuksia omaavat - ovatkin sitä mieltä, että talvipäivänseisauksena 21. joulukuuta 2012 tapahtuu koko universumia ravisuttava katalysmi, kenties jopa maailmanloppu, jolloin 26000 vuotta kestänyt sykli saa päätöksensä ja aurinkokuntamme asettuu täsmälleen samaan linjaan linnunradan keskuksen kanssa.

Rituaalit ja profetiat näyttelivät keskeistä osaa mayojen kulttuurissa, joissa hallitsijat olivat sekä maallisia että uskonnollisia yksinvaltiaita ja papit tähtitieteilijöitä. Uskomuksiaan, tapojaan ja enteitään he tallensivat erityisiin koodekseihin, joita on säilynyt nykypäiviin asti kuitenkin vain muutama. Näiden koodeksien tuottamista pidettiin jo sinänsä rituaalisena toimintana, ja valmiin kirjan katsottiin olevan suorassa yhteydessä taivaaseen. Niinpä pappien tuli ennen juhlissa ja seremonioissa tapahtuneita lukutilaisuuksia suorittaa erityisiä puhdistautumisriittejä.

Myös väreillä oli maya-kulttuurissa oma määrittävä roolinsa. Mayat ovatkin erityisen kuuluisia niin sanotusta mayansinisestä, turkoosista sävystään ja kestävyydestään kuuluisasta pigmentistä, jota he valmistivat taidetta ja rituaaliuhrauksia varten. Siinä missä useiden muiden entisaikojen kansojen valmistamat orgaaniset väriaineet ovat haalistuneet pikaisesti, on mayansininen kestänyt vuosisadasta toiseen muun muassa seinämaalauksissa ja keramiikassa Jukatanin niemimaan ankarasta ilmastosta huolimatta.

Tiedelehti New Scientist raportoi hiljattain, että väriä valmistettiin mitä ilmeisimmin polttamalla indigoa ja palygorskiitti-nimistä savimineraalia yhdessä suitsukkeen kanssa. Väriä käytettiin, kuten mainittua, taiteessa, mutta myös osana sateenjumala Chaakin palvontamenoja: uhrilahjat - niin esineet kuin satunnaiset ihmiset - maalattiin vastavalmistetulla väriaineella ja heitettiin sitten pyhään cenoteen - maanalaisten jokien vaikutuksesta syntyneeseen uhrikaivoon tai -lähteeseen - turvaamaan sade kuivan kauden varalta.

Lukuisista uhrilahjoista huolimatta mayat kohtasivat kuitenkin lopun niin sisäisen kuin ulkoisen sekasorron ja väkivallan paineessa. Heidän kalenterinsa ja ennustuksensa ovat kuitenkin painaneet merkkinsä - luonnollisestikin muun perinnön ohella - nykyisiin populaarikulttuurin kenttiin. Kiinnostus on ollut laajakantoista, ja muun muassa esimerkkejä siitä, kuinka varautua tulevaan mullistukseen löytyy runsaasti: ohessa linkki eräälle näppärälle sivustolle, josta pitäisi löytyä kaikki tarvittava tieto tulevasta katastrofista selviytymiseen.

Toisten tahojen mukaan vuoden 2012 tapahtumissa kyse ei ole kuitenkaan niinkään maailmanlopusta kuin universumin ja ihmisen muutoksesta kohti uutta alkua: tuleva viides aurinko, viides maailma kantaisi mukanaan siis pikemminkin elpymisen kuin tuhon siemeniä. Tiedeyhteisö tietää puolestaan kertoa, että kyseisenä vuonna Auringon magneettikentän napaisuus vaihtuu ja tästä johtuvan aktiivisuuden kasvun myötä luvassa on muun muassa voimakkaita aurinkomyrskyjä. Missään tapauksessa vuosi 2012 ei näyttäisikään olevan suurten siirtymien ulottumattomissa.