Miss Understood & Mr. Meanor

1970-luvun ”punktaktiikoista” vaikutteita saaneen, brittiläisen taiteilijapariskunnan Tim Noblen (s. 1966) ja Sue Websterin (s. 1967) töistä mieleenpainuvimpia ovat veistokselliset, optiset installaatiot ja omakuvat. Ne rakentuvat muun muassa jätteistä, kuolleista eläimistä ja hitsatusta teräksestä ja vaikuttavat päällisin puolin hajanaisesti yhdistetyiltä, sattumanvaraisilta muodostelmilta. Oikeasta kulmasta valaistuna ne muuttuvat kuitenkin siluettimaisiksi, taidokkaiksi esityksiksi ja paljastavat näin tarkasti kootun rakenteensa.

Dirty White Trash (With Gulls), 1998 - (materiaalina pääasiassa Noblen ja Websterin tuottama talousjäte kuuden kuukauden ajalta)

Nämä varjoleikit tuovat ensi istumalta mieleen muotokuvasiluetit, jotka rantautuivat Kiinasta Eurooppaan - ja tarkemmin sanottuna Ranskaan - 1700-luvun ja rokokoon myötä. Sana ”siluetti” johtuukin saiturina tunnetusta, ranskalaisesta valtiovarainministeristä, hra Etienne de Silhouettesta, joka oli mieltynyt kyseiseen ajanvietteeseen. Noblen ja Websterin siluetit haluavat kuitenkin ylittää tämän ”pelkän” esityksellisyyden, kieliä jostain sellaisesta, missä heijastus korvaa autenttisuuden ja korvike todellisuuden. Nämä usealla tapaa moniulotteiset työt leikittelevätkin käsityksillämme myöhäismodernista, aivan kuten heidän valokylttinsäkin: räikein, Las Vegas -tyylisin valoin sommitellut fraasit, kuten “Forever” ja “I Love You”, tai pelkät dollarisymbolit toistavat kuluneita, media- ja mainosteollisuuden mekanismien tylsiksi hiomia pinnallisuuksia.

Forever, 2001 - (509 lamppua, pidikkeitä, aluslaattoja, heijastimia, teräsrunko, maalattua alumiinia, elektronisia neonmuuntajia ja sekvensseri)

Noblen ja Websterin töitä on kritisoitu muun muassa siitä, että ne on helppo yhdistää massaviihteen ja populaarien esitysten - vahamuseoiden, dioraamojen ja fantasmagorioiden - perinteeseen. Samaan aikaan heidän töitään asetetaan esille ja ostetaan taidemaailmassa arvostettujen museoiden, keräilijöiden ja gallerioiden toimesta. Kohdistamalla itsensä tarkoituksellisesti kahden vastakkaisen navan - korkeakulttuurisen taiteen ja kulutuskulttuurisen kitschin - väliin he tulevat itse asiassa osoittaneeksi näiden kenttien väliset yhteydet ja toisiinsa kohdistuvan halun - ja siten ennen kaikkea niiden näennäisen erillisyyden.