Pons asinorum - eli joitakin niistä asioista, joihin huomioni on viime aikoina kiinnittynyt

1. Olen kuunnellut paljon Devastationsin tuoreinta levyä - Yes, U - sen vaatimalla painolla ja antanut hohtavien tunteiden tumman pulssin tuudittaa itseäni kerrasta toiseen. Tämän alun perin australialaisen trion kolmannen tuotoksen maisemaa halkovat perinteisen kitara, rummut ja basso -asetelman ohella niin koneet ja feedbackin raastavat kutsut kuin etäinen piano ja koskettimet, joista putoavat sävelet ovat kuin kromisia sadepisaroita. Tyylikästä, kaunista. Ja seksikästä, niin kuin tähtikirkas kohtalokkuus kaikessa rehellisyydessään - ja minimalistisuudessaan? - vain voi olla. Devastations vaikuttaa nykyään sekä Lontoossa että Berliinissä - jossa kyseinen levy on nauhoitettu - ja se myös kuuluu tietynlaisena intensiivisyytenä heidän musiikissaan.


2. Olen lueskellut muun kirjallisuuden ohessa professori Detlev J. K. Peukertin (1950 - 1990) teosta The Weimar Republic. Siinä kuvataan Saksaa vuosina 1919 - 1933, jolloin keisarikunnan korvasi useiden ristipaineiden väliin noussut tasavalta ja joka lopulta romahti kansallissosialistien tuhoisiin syövereihin. Joka tapauksessa useat kyseisen aikakauden tyypillisimmistä kulttuuri-ilmiöistä ovat nousseet ilmentämään niitä tunnuskuvia ja arkkityyppejä, jotka nykyään yhdistämme moderniin: massakulttuuri ja -media, niihin kohdistuva kritiikki, amerikkalaistuminen, avantgarde ja neue Sachlichkeit - yleiseurooppalainen uusasiallisuus. Tätä usein harhaanjohtavan dekadentiksi esitettyä jaksoa leimasivat jännittyneisyys ja latautuneisuus, mutta jopa suoranaisesta kulttuuripessimismistä huolimatta varsinkin Berliiniin kerääntyi tasavallan aikana suuri määrä taiteilijoita, filosofeja ja tiedemiehiä, jotka loivat kaupungista erään aikansa sykkivimmistä keskuksista: kehittyi laaja kirjo uudenlaisia suuntauksia, ideoita ja taidemuotoja, jotka tavoittelivat monipuolista ilmaisua. Esimerkkeinä tästä käyvät vaikkapa teatteri - Bertolt Brecht, Erwin Piscator - ja kabaree - Kurt Weill, Werner Finck -, jotka poliittisesti uppiniskaisina ja satiirisina olivat osaltaan murtamassa keisarinajan vanhakantaisia arvoja ja tabuja ja johdattamassa taide-elämää kohti modernin maailman kaikuja.


3. Olen katsonut pitkästä aikaa Goldfrappin DVD:tä Wonderful Electric, Live in London ja varsinkin sen toista levyä, joka keskittyy yhtyeen debyttialbumin ympärille. Kyseisen julkaisun pariin minut palauttikin juuri eräässä blogissa julkaistu essee Goldfrappin ensimmäisen levyn, Felt Mountainin, teemoista. Musiikkilehdistössä esikoista kuvailtiin muun muassa ranskalaisesta popista, filmimusiikista ja saksalaisesta kabareesta innoittuneeksi trip hopiksi, jonka unenomainen, teatraalinen vieraantuneisuus yhdistyi viileään, hiukan levottomaan aistillisuuteen. Henkilökohtaisesti olen pitänyt eräänä Felt Mountainin kohokohdista "Pilots"-nimistä kappaletta, jossa samalla sekä etäisyyden että yhteenkuuluvuuden tunteet kietoutuvat kiiltävään, lähes futuristiseen eleganssiin. Hypnoottista.

“Armoured cars sail the sky
They're pink at dawn
If I lived forever you
Just wouldn't be so beautiful
As the sun
When it shines
All over the world”


4. Olen tarkastellut ilmalaivojen historiaa ja niiden roolia muun muassa populaarikulttuurissa. Kreivi Ferdinand von Zeppelinin (1838 - 1917) ja Hugo Eckenerin (1868 - 1954) työ vaikutti voimallisesti vielä 1900-luvun alkupuolella, mutta viimeistään Hinderburgin tuho New Yorkissa vuonna 1937 syöksi ilmalaivojen maineen ja historian lähestulkoon kadotukseen. Tämän jälkeen niiden esiintyminen onkin ollut näkyvintä lähinnä kulttuurin saralla. Tätä vasten minua kiehtookin ilmailuhistoriallisten seikkojen tai teknisten yksityiskohtien sijaan ilmalaivoissa niiden symbolinen ulottuvuus, jonka voi sanoa muokanneen kokonaisten kansakuntien kollektiivista mielenlaatua ja kuvaa mahdollisuuksistaan ja tulevaisuudestaan, kuten Guillaume de Syonin kirjasta Zeppelin! Germany and the Airship, 1900 - 1939 käy hyvin ilmi. Ilmalaivat siis edustivat - ja niiden voidaan sanoa vieläkin edustavan - jotain lähes arkkityyppistä, spektaakkelinomaista, jota kulttuurin osalta on hyödynnetty varsinkin tieteiskirjallisuuden parissa aina sen pioneereista, Jules Vernestä ja H. G. Wellsistä, lähtien. Kuva ilmalaivoista on nykyään vahvasti sidoksissa johonkin menneeseen, mutta samalla myös johonkin vaihtoehtoiseen - monet vaihtoehtohistorian elementeille rakentavat tekstit ja elokuvat ovatkin käyttäneet ilmalaivoja kuvastossaan, esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa steampunk-suuntaus sekä Alan Mooren ja Dave Gibbonsin legendaarinen Watchmen. Traagisesta historiastaan huolimatta ilmalaivojen olemus kiinnostaa yhä - tai ehkäpä syy tähän johtuu juuri niistä toisaalta ylväistä, toisaalta haavoittuvista piirteistä ja niiden vuorovaikutuksesta, jotka liittyvät kuviin ilmalaivoista.


(Aasinsillaksi - pons asinorumiksi - kutsutaan yleisesti keinotekoista siirtymistä asiasta toiseen. Myös Eukleideen, antiikin Kreikan kuulun matemaatikon, teoreema, jonka mukaan tasakylkisen kolmion kantakulmat ovat yhtä suuret, kantaa samaa kutsumanimeä.)